Sukupuolihierarkia ehkä onkin vanhin sosiaalisen hierarkian muoto ja "dominoivaa maanviljelyä" ja sivilisaatiota vanhempi: Antropologisesta aineistosta tosiaan löytyy jonkun verran esimerkkejä edellisestä ilman jälkimmäistä. Toisaalta löytyy myös paljon esimerkkejä siitä, että sukupuolisen työnjaon ja sukupuolisen hierarkian suhde ei ole ihan niin yksipiippuinen tai välttämättä suoran kausalistinen - mutta on myös paljon esimerkkejä joissa niitä on mahdoton erottaa. Ja tosi paljon harmaata välimaastoa josta ei tee hirveästi mieli lähteä saivartelemaan että onko se hauki vai kala. Vaikka ehkä pitäisi, kun tämä kuitenkin on aika monen asian juurella oleva pulmallisuus.
Se kuitenkin siihen aiheeseen liittyen, että käsittääkseni sukupuolisen työjaon perimmäinen syy ei ole "tulella kokkaamisessa" - tämähän on vain tehtävä, jonka voi hoitaa kuka tahansa. vahvuuseroilla ja sen semmoisilla on käsittääkseni myös sekundaarinen merkitys, vaan ensisijainen tekijä liittyy "heimon jatkamiseen" ja voidaan esimerkillistää näin:
Jos heimosta erinäisten tapaturmien takia jää jäljellä vain 10 henkeä, joista 9 ovat naisia ja 1 on mies, on teknisesti mahdollista saada alulleen +-9-henkinen uusi sukupolvi yhdeksässä kuukaudessa. Jos taas 1 on nainen ja 9 ovat miehiä, saman repopulaation aikaansaamiseksi menee helposti vuosia ihan vain raskausaikaa laskemalla (plus vielä imetys, jne). Tästä syystä toistuu likimain kulttuurissa kuin kulttuurissa se, että miehillä on riskialttiimmat tehtävät - suurimman riistan pyynti, sodinta ja puolustus, asioiminen ulkopuolisten kanssa - ja naisilla on kaikenlaisia muita tehtäviä (variaatio on aika huikea oikeastaan ja yleensä suurelta osin aika kaukana "hellasta" - keräily, pienemmän riistan pyynti, metsäpuutarha harvoin on ihan ikkunan alla vaan kävelymatkan päässä, jne). Miehet ovat korvattavissa olevaa tykinruokaa.
Joo, oon omaksunu tän ajatuksen kirjasta http://en.wikipedia.org/wiki/Catching_F ... e_Us_Human, ja siinä vedotaan kattavaan antropologiseen aineistoon ja siitä vedettyihin vahvoihin tilastollisiin yleistyksiin. Joita en itse kykene tarkistamaan, vaan joudun luottamaan auktoriin, jos ja kunnes muuta kerrotaan. Myös sen osalta, että on (ollut) enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos naispuoliso ei kokkaa kotikylässä miespuolisolle, miehellä on ollut paitsi oikeus, melkeinpä velvollisus ruumiillisesti kurittaa naista - ja mies ilman kokkaavaa emäntää on yhteisön pohjasakkaa. Tämä suhde on ollut kirjoittajan mukaan paljon perustavampi ihmisyhteisöissä kuin kuka rakastelee kenenkin kanssa ja biologinen vanhemmuus.
Vahvuuserot mainitaan myös kirjassa yhtenä selittävänä tekijänä (vahvempi mies voi viedä ruuan heikomman naisen kädestä), eli sukupuolien työnjako olisi yhteiskuntasopimus, jossa varastamaan paremmin kykenevä ei varasta ruokaa jonka heikompi on kerännyt, sillä ehdolla että huonompi varas antaa paljon ajastaan kokkaamiseen paremmalle varkaalle. Kuten kaikki tietävät, ihminen käyttää paljon enemmän aikaa kokkaamiseen kuin varsinaiseen syömiseen, kun taas muilla eläimillä menee paljon aikaa ja energiaa.kokkaamattoman ruuan pureskeluun. Olisi muuten hauska nähdä laskelma kokonaisajasta ja -energiasta, joka nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä menee yhden mikroaterian "kokkaamiseen" kaikissa tuotantovaiheissaan.
Näiden puolustelujen päälle, voi hyvinkin olla että olet oikeassa ja miesten korvattavuus on vielä syvällisempi synty. En tiedä.
Joo, metsä/kerrosviljely FTW! Ja kyllähän se panee väestötiheyslaskennat vähän uusiks (ja onhan myös paljon siihen liittyvää jupinaa ja päittenraapintaa siitä, mikä ameriikkojen väestömäärä todella olil ennen Valkoisen Miehen Tuhoa), mutta ei se tee "numeerinen laskelmointi" sinänsä tyhjäksi, vain monimutkaisemmaksi.
Jos lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, niin ehkä suurin kompa on ajallinen ulottuvuus. Missä minimiajassa (ja mitä se edellyttää noinniinku poliittisesti?) päästään globaaliin maksi-optimaalisesti tuottavaan metsäpuutarhoitumisen tilaan? Puumaisilla kasveilla voi kestää 5-15 vuotta ennen kuin satoa alkaa tulla kunnolla, olemassaolevat "täysikasvuiset" permakultturi-metsäpuutarhat taitaa olla noin puolen vuosisadan ikäisiä, Amazonin tasoinen ekosysteemi viepi pikkaisen enemmän aikaa. Maaperän tilanne, tietotaidon uusintuminen ja olemassaolevan teollisyhteiskunnan jättämä "perintö" ovat myös suht keskeisiä kysymyksiä. Niin ja sosiaaliset tekijät...
Juutuubista löytyy hieno esimerkki paikallisen elämäntavan syventymisesta ajan saatossa, vietnamilaisen "esikaupungin" ruokametsä, joka on ollut samassa suvussa, ja jossa sama suku on ollut 16 sukupolvea. Tämä esimerkki tarkoittaa ainakin itselleni, että "maksi-optimaalisesti tuottava metsäpuutarha" on jo itsessään virheellinen lähtöoletus, sillä meillä ei ole varmaa tietoa, että jossain olisi raja, jossa kestävyys ja tuottavuus - vaivaton tasapaino - lakkaisivat kehittymästä: Suattaapi olla joku raja, suattaapi olla ettei oo, mutta niin kauan kuin varmuuella ei tiijetä, kerrosviljelyn luovuudella ei oo tunnettuja rajoja.
http://www.youtube.com/watch?v=-5ZgzwoQ-ao
Ja kun mainitset Amazonin, niin itselleni oli suuresti ilahduttava yllätys lukea, että alunperin ihmisen aikaansaama Terra preta tuottaa siellä nykyään itse itseään uusiutuvana luonnonvarana (ja hiilinieluna!), tiede ei tunne tarkkaa mekanismia, mutta epäilee syylliseksi maaperän pieneliöstöä, joka on tieteen Suuri Tuntematon. Ja Suuren Tuntemattoman luovuudelle on kovin turha yrittää keksiä rajoja.