
Sikäli kun puhutaan "alkuperäisestä työnjaosta" niin se tulee jossain määrin säilymään edelleen. Imettävällä äidillä on tiettyjä rajoituksia joita muilla ei ole. Vanhuksilla ja lapsilla on tiettyjä rajoituksia. Aikuisilla taas tiettyjä vastuita enemmän kuin muilla. Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan.

Ja pidän edelleen kiinni väitteestäni, että primitiivisissä elämäntavoissa ja anarkkisissa yhteisöissä - ääriesimerkkinä vaikkapa pashtunit - erityisesti sukupuolirooleissa ja niitten eriyttämisessä on paljon sellaista mihin ei haluta palata vaan oppia pois.
Sukupuolihierarkia ehkä onkin vanhin sosiaalisen hierarkian muoto ja "dominoivaa maanviljelyä" ja sivilisaatiota vanhempi: Antropologisesta aineistosta tosiaan löytyy jonkun verran esimerkkejä edellisestä ilman jälkimmäistä. Toisaalta löytyy myös paljon esimerkkejä siitä, että sukupuolisen työnjaon ja sukupuolisen hierarkian suhde ei ole ihan niin yksipiippuinen tai välttämättä suoran kausalistinen - mutta on myös paljon esimerkkejä joissa niitä on mahdoton erottaa. Ja tosi paljon harmaata välimaastoa josta ei tee hirveästi mieli lähteä saivartelemaan että onko se hauki vai kala. Vaikka ehkä pitäisi, kun tämä kuitenkin on aika monen asian juurella oleva pulmallisuus.
Se kuitenkin siihen aiheeseen liittyen, että käsittääkseni sukupuolisen työjaon perimmäinen syy ei ole "tulella kokkaamisessa" - tämähän on vain tehtävä, jonka voi hoitaa kuka tahansa. vahvuuseroilla ja sen semmoisilla on käsittääkseni myös sekundaarinen merkitys, vaan ensisijainen tekijä liittyy "heimon jatkamiseen" ja voidaan esimerkillistää näin:
Jos heimosta erinäisten tapaturmien takia jää jäljellä vain 10 henkeä, joista 9 ovat naisia ja 1 on mies, on teknisesti mahdollista saada alulleen +-9-henkinen uusi sukupolvi yhdeksässä kuukaudessa. Jos taas 1 on nainen ja 9 ovat miehiä, saman repopulaation aikaansaamiseksi menee helposti vuosia ihan vain raskausaikaa laskemalla (plus vielä imetys, jne). Tästä syystä toistuu likimain kulttuurissa kuin kulttuurissa se, että miehillä on riskialttiimmat tehtävät - suurimman riistan pyynti, sodinta ja puolustus, asioiminen ulkopuolisten kanssa - ja naisilla on kaikenlaisia muita tehtäviä (variaatio on aika huikea oikeastaan ja yleensä suurelta osin aika kaukana "hellasta" - keräily, pienemmän riistan pyynti, metsäpuutarha harvoin on ihan ikkunan alla vaan kävelymatkan päässä, jne). Miehet ovat korvattavissa olevaa tykinruokaa.

Ja myös, kuten on huomattu ja sanottu myös aikoja sitten, ihmispopulaation väestötiheyden kasvaessa täysimittainen metsäpuutarha on elämäntapa, joka monikerroksisuudellaan tuottaa eniten pinta-alaa kohti ja mahdollistaa suurimman väestötiheyden suhtkoht kestävällä tavalla. Siksi numeeriset laskelmat ihmispopulaatiosta ovat pelkkää kuluttajakeskeistä höpinää, koska ne sivuuttavat luontosuhteen laadulliset vuorovaikutteiset kysymykset ja mahdollisuudet.
Joo, metsä/kerrosviljely FTW! Ja kyllähän se panee väestötiheyslaskennat vähän uusiks (ja onhan myös paljon siihen liittyvää jupinaa ja päittenraapintaa siitä, mikä ameriikkojen väestömäärä todella olil ennen Valkoisen Miehen Tuhoa), mutta ei se tee "numeerinen laskelmointi" sinänsä tyhjäksi, vain monimutkaisemmaksi.
Jos lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, niin ehkä suurin kompa on ajallinen ulottuvuus. Missä minimiajassa (ja mitä se edellyttää noinniinku poliittisesti?) päästään globaaliin maksi-optimaalisesti tuottavaan metsäpuutarhoitumisen tilaan? Puumaisilla kasveilla voi kestää 5-15 vuotta ennen kuin satoa alkaa tulla kunnolla, olemassaolevat "täysikasvuiset" permakultturi-metsäpuutarhat taitaa olla noin puolen vuosisadan ikäisiä, Amazonin tasoinen ekosysteemi viepi pikkaisen enemmän aikaa. Maaperän tilanne, tietotaidon uusintuminen ja olemassaolevan teollisyhteiskunnan jättämä "perintö" ovat myös suht keskeisiä kysymyksiä. Niin ja sosiaaliset tekijät...