Vipun omien kirjoitusten ja johtohahmojen taustan tuntien on ihan perusteltua kun anarkistit epäilevät silkasta entrismistä ja välineellisyydestä, kun Vipu sitten ilmestyy punaisten ja mustien lippujen kanssa mielenosoituksiin ja johtaja tunkee telkkariin edustamaan anarkismia.
Vai tosta siis kiikastaa. Esiintymisen sisällöstä en ole kuullut ees takussa kritiikkiä, pelkästään kiitosta, joten kai tää on sit sitä identiteettipolitiikkaa(?), et väärä naama puhumassa, eikä esmeks tai erityisesti Sinä tai Joku Ihailemasi Johtohahmo?
Teoriapäissään nillittävien pahin vika on, ettei ne tajuu, että (anti)politiikassa teorioilla ja ideologioilla ei oo paljonkaan väliä, edes anarkismilla, vaan apinalaumassa pelataan tunteilla. Ei niitä pakoonkaan pääse, joten parempi myöntää ne, aluks ees ittelleen.
Mainitussa NSR-miekkarissa oli mukana anarkisteja, vipun jäseniä ym. valitsemallaan identiteetillä tai useemmilla. Eikä mulla oo syytä epäillä, etteikö kaikki siellä toisensa kohdanneet mielenosoittajat ois tunteneet jonkinasteista myötätuntoa toisiaan kohtaan, ja kokeneet ja tunteneet poliisin ja pääomavallan uhkaavana ja väkivaltaisena ja vapauttaan rajoittavina. Eipä noissa miekkareissa paljoo muuta todellista tapahdu kuin kokemusten jakamista ym. tunnejuttuja juunou. Jota teoriapäissään joku voi kutsuu myös "vallankumoukselliseksi solidaarisuudeksi" ja sen kasvattamiseks. Tai kuten Rantanen sanoo Elonkehässä, että ollaan kansalaisia toisillemme, sen sijaan että ollaan kansalaisia Auktoriteetille.
Ja mitä sulla on tarjota levittämäs tunneilmapiirin ja epäluottamuksen tekosyyks? Pelkkiä epäilyjä ja pelkoja "entrismistä" ja "välineellisyydestä". Tunnetta ja järkee kun yhdistelee parhaan taitonsa ja kokemuksen mukaan, niin ennenpitkää tajuu että kun toimii pelkkä pelko perseessään, niin vituiks menee. Ja parempi kaikille, mitä nopeemmin tajuu että pelko on huonoin hallitsija.