Quote by: FreudQuote by: SSQuote by: Freud Individiualismin ymmärrän kollektiivisena rakenteena: länsimainen subjekti l. alamainen. Individualismi on siis massaideologia ja oleellinen osa valtahierarkian rakennetta
Musta tämä on hieman arveluttava ja dogmaattinen kanta. Eikös asia mene teorisoimatta sillälailla, että "länsimainen subjekti" — mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan — on alamainen vain siinä tapauksessa että hän alistuu tai on kuuliainen. Ja eikö alamaisuus tarvitse hallitsijoita, ja eivätkö nämä hallitsijat ole myös länsimaisia subjekteja, vai ajatteletko kenties, että kaikki hallitsijat mukaan lukien ovat alamaisia.
Musta yksilön tai individuaalin lähtökohtainen ajatteleminen atomistisena on outoa. En usko että atomismia tai totaalista kollektiivista rakennetta voi edes olla. Selvästi tässä on erimielisyyttä individualismin määritelmän kanssa.
Individualismi on kuitenkin olemassa ts. ihminen voi kokea itsensä individuaaliksi ja molemmat näemme tämän nykyajan ilmiönä — voi olla että on ollut ennenkin. Minusta on kuitenkin reaktionaristista sanoa, että individualisti tai länsimainen subjekti ei voi olla muutoksen subjekti tai kehittyä ja vapautua auktoriteeteistä. Minusta vallan ja hallinnan ongelma on jossain muualla. Itse ajattelen, että kuka tahansa voi tehdä muutoksen ja toimia auktoriteettia vastaan. Toisille se on helpompaa, mutta uskon voi menettää kuka hyvänsä ja sen jälkeen maailma on avoin.
'Individi' on latinaa ja tarkoittaa etymologisesti täsmälleen samaa kuin kreikan 'atomos': jakamatonta. En pidä sanan etymologista merkitystä "lähtökohtaisesti outona", vaan lähtökohtana ja alkuperänä, koska radikaali ajattelu ajattelee juurien (radix), alkuperien ja syntyjen kautta. :)
Yksilöidentiteetit ja kansalaissubjektit muotoa etunimi-sukunimi-sotu-se-ja-se jne. ovat mitä ilmeisimmin valtion omaisuutta ja alamaisia. Elämisen, aistimisen ja kokemisen tasolla ollaan aineenvaihduntaa, ollaan luontoa. Tässä keskustelussa tämä aineenvaihduntajärjestelmäolio ja kokemuskasautuma omaksuu identiteetikseen kirjaimet "SS", koska keskustelujärjestelmä edellyttää jotain nimitystä "Authorille" l. "auktoriteetille"! Jos haluaa keskustella tämän järjestelmän ehdoilla, identiteetin valinta on vapaampaa kuin nykyvaltion alamaisena toimiessa, mutta ei täysin avointa, sillä joku merkkijono on auktori-identiteetiksi valittava.
Identiteetit voivat olla hyödyllisiä ja näppäriä sosiaalisia rooleja ja aineenvaihdunnan työkaluja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä, eli kuten itsekin vihjaat, "yksilöys" on lähtökohtaisesti sosiaalisesti määrittyvää, kuten kaikki kielellinen. Vapaus ja avoimuus löytyy kuitenkin kieltä ja kielellistä ajattelua syvemmältä, itsetunnosta, olosta, sydämestä.
Hyviä pointteja. Ehkäpä sekaannusta aiheutti se, että tässä keskustelussa on sekoittunut tietoisuuden ja olemassaolon tai organismin – miksi sitä sitten haluaakaan kutsua – käsitteet. Tietoisuus voi kokea erillisyyttä, jotain jota ei voi jakaa. Eikö atomia tai jakamatonta voisi ajatella myös sosiaalisella ja eksistentiaalisella tasolla ei vain undivadable mutta unshareable tai unpresentable, jolloin se voisi viitata myös Toiseen, joka psykoanalyysissa nähdään tietoisuuden ehtona, joka perustaa kielen ja merkityksen, mutta jota ei voi kohdata. Aineenvaihdunnan, kielen tai edes tiedostamattoman tasolla organismin rajoja on paljon vaikeampi määritellä, jos sellaisia edes on. Nimen, identiteetin, tietoisuuden ja organismin väliset suhteet ja niiden painoarvot taas lienee henkilöstä kiinni.
Vapaudesta olen kanssasi samaa mieltä, se löytyy kokonaisuudesta joka on tietoisuutta tai järkeä tai muuta vakiintunutta ja hierarkista systeemiä laajempi. Voisi sanoa, että vapaus toteutuu silloin kun elää omista lähtökohdistaan katsoen "oikein", eikä mitenkään muuten, mutta jopa niin oikein, ettei se ole enää moraalinen kysymys. Paras keino tämä "oikean" selvittämiseksi on tehdä asioita ja altistua elämälle siten että välttää kieltämästä mitään, mutta ei ole myöskään kuuliainen millekään. Se mikä tämän "oikean" perustana on ja onko tämä jotain jakamatonta vai ei, on minusta epäoleellista sillä se on – ainakin minulle – mahdotonta selvittää. Vapaudessa kuitenkin jossain mielessä palataan individuaaliin, sillä vapauden tuomari on tietoisuus itse, sillä vain tietoisuus osaa tuomita. Tietoisuuden ongelma niin ikään ratkeaa minusta toimimalla, ei filosofialla, joka on yrittänyt kuumeisesti ratkaista sitä satoja vuosia. Tietoisuus tulisi siis jäävätä itseään koskevasta päätöksenteosta.
Hyvin sanottu. Voidaan tietenkin kokea myös "erillisyyttä", mutta saman kokemuksen voi nimetä ja mieltää tai tiedostaa myös ainutlaatuisuudeksi. Ainutlaatuisuutta ei voi toistaa täsmälleen samana (vrt. esim. kvanttiteorian http://en.wikipedia.org/wiki/No-cloning_theorem), joten siinä merkityksessä ainutlaatuinen on myös jakamatonta, atomistista.