



Tässä (http://www.vaaris.org/0/jeesus.htm) on minusta kiinnostava teksti vanhasta Vääriksestä tähän uskontokeskusteluun. Siinä sivutaan lyhyesti myös tiedettä:
"Nietzschen mielestä "Usko on aina halutuin, kipeimmin tarpeen siinä, missä puuttuu tahtoa". Hänen uskontokritiikkiään ei pidä kuitenkaan nähdä Vapaa-ajattelijoiden- tai psykoanalyytikkojen ateismin kaltaisena tiedeuskona vaan skeptisenä elämänasenteena, jossa totuuden kriteerinä ei ole epistomologinen varmuus tai "objektiivinen evidenssi" vaan se miten hyvin se palvelee elämää."
Oma tiedekriittisyyteni kumpuaa vahvasti Nietzschestä myös.
Miksi leikellä sammakkoa ja eritellä sen sisäelimet ja jäljittää niiden toiminnat?
Palaan muuhun tässä ketjussa esitettyyn kritiikkiin myöhemmin.
Seuraava lause k.o lähteestä: "Hän näkee kaikenlaisen uskon ainoastaan heikkouden osoituksena ja maalailee kauniita visioita riippumattomasta ihmisestä: "
So?
Nietzsche on uskontokriittinen, ja sinä pidät häntä tiedekriittisyytesi perustana, mikä on tietenkin ristiriitaista. Jos pidät tiedettä samanlaisena instituutiona kuin uskontoa, (mikä vaikuttaa siltä tavalta jolla yrität oikeuttaa tiedekriittisyytesi), esitä esimerkkejä tapauksista, joissa tiede on kokonaisuudessaan täyttänyt uskonnon tunnuspiirteet.
Vastauksena aiempaan kysymykseesi: jos olet lukenut ketjun aiemmat viestit, luulisi sinun jo nyt ymmärtävän sen että tieteellinen (objektiivinen) tieto ei voi itsessään oikeuttaa epäeettisiä tekoja, eikä voi myös tieto johon ollaan liitetty moraalinen premissi (tiedon motiivi). Samanlaisena kysymyksenä: Miksi ei leikellä sammakkoa ja tehdä vääriä olettamuksia sen sisäelinten toiminnasta? Tämä liittyy tieteen itseisarvoon ja päämääriin joista on edellisissä viesteissä. Se että tieteellisellä toiminnalla olisi moraalinen ulottuvuus, ei tarkoita että sammakon leikkely itsessään olisi pahaa/hyvää.
Paljon tunnetumpi Nietzsche on tiedekritiikistään, tai sen valta-analyysistä, jota mm. Foucault kehitti eteenpäin.