
Emmä tiedä ateismin ihannoinnista, lähinnä ehkä on tietty hegemonia sellaisella, että suhtaudutaan epäilevästi kaikkeen uskonnollisuuteen ja henkisyyteen, ei niinkään johtuen mistään maailmankatsomuksellisista vakaumuksista, vaan siksi, että uskikset ja henkselit niin usein todistavat olevansa epämääräisiä hihhuleita joista halutaan pitää hajurakoa.
Sitten on myös hiljaisempi vähemmistö (tai enemmistö - vaikee näistä on sanoo jos pyöritään yleistysten ja pienimpien yhteisten nimittäjien tasolla), joka vähintään suvaitsee henkisyyttä ellei peräti symppaa sitä.
Eihän anarkismilla sinänsä ole hirveästi sanottavaa henkisyydestä tai uskon asioista, lähinnähän se vastustaa hierarkkisia uskonnollisia järjestelmiä siinä missä muitakin hierarkkisia järjestelmiä, ja toisaalta se vastustaa sitä, että metafysiikka orjuuttaa ihmisen (moralismi, ideologia, jumalan sana, pyhät lehmät, jne).
Sit tietty 1800-luvulla kun kirkko oli ihan toisella tavalla keskeinen yhteiskunnallinen hierarkialaitos (tarkoittaahan hierarkia "pyhää järjestystä"!) ja kansanoopiumin huumemafia, niin Mikat ja Pertit revitteli kirjoittamalla sen tyyppisiä, että

"And for my part I say: The first duty of man, on becoming intelligent and free, is to continually hunt the idea of God out of his mind and conscience. For God, if he exists, is essentially hostile to our nature, and we do not depend at all upon his authority. We arrive at knowledge in spite of him, at comfort in spite of him, at society in spite of him; every step we take in advance is a victory in which we crush Divinity.
Let it no longer be said that the ways of God are impenetrable. We have penetrated these ways, and there we have read in letters of blood the proofs of God’s impotence, if not of his malevolence. ... God is stupidity and cowardice; God is hypocrisy and falsehood; God is tyranny and misery; God is evil."
- vikassa luvussa kirjassa System of Economic Contradictions, mikä saattoi hänet ja hänen ystäviään niin suuren kuumotuksen kohteeksi, että hän myöhemmin kirjoitti tämän, jossa otsikosta huolimatta on aika henkistä kamaa. (Proudhon kirjoitti myös "Inno a Satana" , eli Hymni Saatanalle :angel: )

"if God existed, only in one way could he serve human liberty — by ceasing to exist. ... I reverse the phrase of Voltaire, and say that, if God really existed, it would be necessary to abolish him."
- God and the State (1871)
Toisaalta samassa teoksessa Bakuninilla on aika terävät sanottavat sitä vastaan, että luonnontieteet korotetaan uudeksi "jumalaksi" tai annetaan hallita yhteiskuntaa. Kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

...
The immense advantage of positive science over theology, metaphysics, politics, and judicial right consists in this — that, in place of the false and fatal abstractions set up by these doctrines, it posits true abstractions which express the general nature and logic of things, their general relations, and the general laws of their development. This separates it profoundly from all preceding doctrines, and will assure it for ever a great position in society: it will constitute in a certain sense society’s collective consciousness. But there is one aspect in which it resembles all these doctrines: its only possible object being abstractions, it is forced by its very nature to ignore real men ... To remedy this radical defect positive science will have to proceed by a different method from that followed by the doctrines of the past. The latter have taken advantage of the ignorance of the masses to sacrifice them with delight to their abstractions, which by the way, are always very lucrative to those who represent them in flesh and bone.
Positive science, recognizing its absolute inability to conceive real individuals and interest itself in their lot, must definitely and absolutely renounce all claim to the government of societies; for if it should meddle therein, it would only sacrifice continually the living men whom it ignores to the abstractions which constitute the sole object of its legitimate preoccupations."
Aikamoinen kontrasti joittenkin marxilaisten itse tunnustamaansa "antihumanismiin"... Ja tietty tää voisi olla relevanttia myös miettiessä natsien modernistista ja teknokraattista puolta, vaikka siinä ei tod. ollut ajavana voimana tieteen ihannointi vaan ideologinen lietsonta.
Mutta siis takaisin aiempaan, kai nyt ateismi on helposti perusteltavissa anarkismista käsin, eli anarkisti voi olla ateisti, muttei ole mikään pakko olla, ja se että ateistinen anarkisti tunkee vakaumustaan toisten kurkuista alas on musta aika ristiriidassa anarkismin kanssa.
Mitä tulee tieteeseen, niin

tieteellinen tieto ei todellakaan tule aina olemaan totta, vaan uudet teoriat tulevat kumoamaan aiemmat aina tasaisin väliajoin. tuo on juuri se harha, johon tiedeuskovaiset ovat hassahtaneet. 'tiedeuskovaiset' ovat samaa kastia jehovien kanssa, eikä anarkisti voi todellakaan olla tiedeuskovainen, vaan anarkistin on oltava tieteen kriittinen seuraaja. tieteelliset teoriat ovat oikeiden tiedeihmisten mielestä tarkoitettu suuntaa antaviksi, toistaiseksi voimassa oleviksi tiedoiksi - eivät lopullisiksi totuuksiksi. tähän on monia syitä: esim. aina löytyy pienempiä ja pienempiä hiukkasia mikrokosmoksesta, ja suurempia ja suurempia kokonaisuuksia makrokosmoksesta, kunhan vain mittausmenetelmät paranevat; tämän vuoksi kuva todellisuudesta ei ole koskaan täydellinen ja tieteellinen tietokin siksi epätarkkaa
^ tämä on totta ja oon aivan samaa mieltä, mutta

emmätiiä onko nämä varsinaisesti heikkouksia, pikemminkin se on vain sitä, mitä tiede on. "Polkupyörällä on moniakin heikkouksia, kuten se, ettei sillä voi leipoa kakkua". Kai se ongelma on juuri siinä, jos luullaan ettei tieteellisessä tiedossa ole aukkoja tai mahdollisia virheitä. Sama pätee tietenkin mihin tahansa muuhun tapaan havaita/tietää/ymmärtää/jne. Koko totuus avautuu vain, jos hyväksymme, että näemme siitä kullakin hetkellä vain osan, että mikä tahansa tapa yrittää nähdä tai hahmottaa sitä on omalla tavallaan rajoittunut.
Tästä päästään mielenkiintoisesti siihen, että sekä tieteen että henkisyyden kohdalla ongelma ei ole "totuusmenetelmässä" itsessään, vaan "kirjaimellisessa" mielialassa. Ja mistä tämä on peräisin? Veikkaisin itse, että se periytyy erään maailmanuskonnon tavasta sekoittaa uskonto ja laki.
Laissa, niiden säätelemisessä ja soveltamisessa, on luontainen paine pilkunnussintaan ja kirjaimellisyyteen, ja siihen, että pitää esittää lopullisia totuuksia sen sijaan kuin avoimia teorioita. Ja tämähän sotii sekä tieteen prosessiluonteisuutta että ei-tieteellisten "totuusmenetelmien" kokemuspainotteisuutta vastaan.
Tottakai mikä tahansa "totuusmenetelmä" tarvitsee myös pyrkimystä tarkkuuteen, ts. kriteerejä joilla määritellä ja erottaa oikean ja väärän, muuten se lakkaa olemasta "totuusmenetelmä" ja tulee sen sijaan äärirelativismiksi. Kriittisen ajattelun/kokemisen tarkkuus on kuitenkin erilaista kuin lain pilkunnussinta, sillä laki ei varsinaisesti välitä totuudesta ja oikeudesta - laki lähtee liikkeelle kehäpäätelmästä, että oikeus on laki ja laki on oikeus, ainakin mitä tulee lain sovelluksen tuottamaan lopputulokseen. Laki on siis sekin hermeettinen "menetelmä", mutta se ei ole "totuusmenetelmä", vaan hallinnointimenetelmä - se on tarkoituksella hermeettinen ja mielivaltainen, koska sen tarkoitus on toimia ulkoisena auktoriteettina joka sanelee miten pitää toimia tietyssä tilanteessa - se yrittää luoda totuuden sen sijaan kuin löytää sen.

Ateismi ei tarkoita jumalan kieltämistä. Ateismi tarkoittaa, ettei usko jumalaan. Ateisti ei väitä (tai ainakaan suurin osa ateisteista), että tietää ehdottomasti, ettei jumalaa ole olemassa, vaan ettei jumalan olemassaololle ole mitään näyttöä, joten ei siksi usko. Näillä on vissi ero.
...ja agnostisismi väittää, ettei jumalan olemassaololle ole mitään näyttöä muttei voida pitää mahdottomanakaan, joten sekä uskominen että uskomatta oleminen on epärelevanttia parempia todisteita odotellessa...
Sittenhän on myös sellainen mielenkiintoinen aspekti, että kristinuskolla, erityisesti protestanttisuudella, on poikkeuksellisen vahva painotus uskoon, vakaumukseen, kun taas juutalainen "kuuluu" juutalaisiin (siis nimenomaan "uskonnollisessa" eikä etnisessä mielessä) vaikka ryhtyisikin ateistiksi, ja monissa "uskonnoissa" (onpa muuten tämä suomen kieli perinpohjin kristilliseksi newspeakiksi tehtyä) taas se mitä teet määrittää "uskontosi" vahvemmin kuin se, mitä ajattelet tai uskot.
Hmm, voikohan sama päteä erilaisiin ideologioihin..?