Tämä blogi ansaitsee oman ketjunsa vaikka olikin pitkää aikaa hiljaa. Viime aikoina taas innostusta ilmassa?
Oi oi, jos lähtee vanhoja postauksia selaamaan niin joukossa on todellisia helmiä sika-anarkisteille.
-------
Kuka omistaa tuotantovälineensä?
Viime vuosina olen toistuvasti törmännyt toimittajien ja jopa vasemmistolaisten esittämään väitteeseen, jonka mukaan ajatus kommunismista tai edes kriittisestä kapitalismianalyysista on vanhentunut, koska ”nykyään jokainen omistaa tuotantovälineensä”, kuten läppärinsä ja asuntonsa. (Omistaisipa jokainen tosiaan asuntonsa! Tai edes sen yhden läppärin.)
Taloussanomien Lontoon kirjeenvaihtaja ei puhu ”jokaisesta”, mutta kirjoittaa tuotantovälineistä:
Olisikohan 1800-luvun tilallisen nykyaikainen vastine asuntonsa ostanut, koulutettu palkkatyöläinen? Hänhän omistaa viljelijän tavoin sekä tuotantovälineensä (koulutus, osaaminen) että kotinsa, mutta hän on silti altis katovuosien (taantumien) tuomille kriiseille.
(Isoisän vaarin vika: http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/20 ... 142938/145)
Kuten muistetaan, kommunismi on määritelty työläisten liikkeeksi, jonka tarkoitus on ottaa tuotantovälineet yhteiseen omistukseen. Jos jokainen omistaa omat tuotantovälineensä, niin tällainen liike on tarpeeton.
Kun väitetään, että jokainen omistaa tuotantovälineensä, ehkä yritetään sanoa, että kommunismi on jo toteutunut ja että työläisten pitäisi kiinnittää huomiota ihan muihin asioihin kuin luokkataisteluun.
Työväenliikkeen syntyaikana tuotantovälineet oli helpompi käsittää mekaanisiksi ja tarkkarajaisiksi. Ompelukoneista ja liukuhihnoista voi sanoa suoraan, kuka ne omistaa. Mutta missä määrin voi sanoa, että omistaa oman osaamisensa? Voiko koulutusta omistaa? Eikö se ole prosessi ennemmin kuin tavara?
Tietokoneet ovat kyllä tuotantovälineitä, mutta riittääkö yhden läppärin omistaminen? Koneella, jossa ei ole nettiyhteyttä, ei tuoteta enää paljon mitään. Omistaako nykyajan työläinen myös nettiyhteytensä ja kaikki muut koneen käyttämiseen tarvittavat resurssit?
Oletetaan, että joku tietotyöläinen tosiaan on niin onnekkaassa tilanteessa, että omistaa tietokoneensa ja kotinsa (joka on vieläpä omalla tontilla) ja työhuoneensa. Oletetaan, että työläiseen ruumiillistuneita asioita voidaan myös kohdalla tuotantovälineinä, jolloin koulutuksen ja osaamisen omistaminen ei ole ongelmallista. Omistaako tällainen ihminen myös muut tuotannon kannalta olennaiset resurssit, kuten ruoan, sähkön ja rahan?
Tieto- ja palvelutaloudessa ei ole aina selvää, mitä tuotantoväline tarkoittaa ja mihin asti tuotantoketju yltää. Sen sijaan selvää on, etteivät tuotantovälineet ole ainakaan yhteisessä omistuksessa. Tuotanto tapahtuu entistä enemmän jaetusti epämääräisissä verkostoissa, mutta verkostojen infrastruktuuri entistä useammin yksityisessä omistuksessa, kuten sosiaalinen media.
Nykyajan ”tilallisia” enemmän on nykyajan torppareita, jotka kitkuttelevat viikosta toiseen epämääräisillä tuloilla ja maksavat omistajille vuokraa asumisestaan ja elämisestään.
http://www.vallankumous.org/blogi/2014/ ... alineensa/