Tarkoitukseni ei ole osoittaa, että anarkismi olisi huono aate tai että anarkismi ei olisi tavoiteltavaa. Uskon että ihmisillä tulee olla mahdollisuus elää elämänsä haluamallaan tavalla. Ainoaksi rajoitukseksi vetäisi muiden vapauden rajoittamisen. Tarkoituksenani ei myöskään ole väittää, etteikö anarkistit voisi tavoitella aatettaan.
Mutta haluan väittää, että anarkismin edistäminen väkivalloin on moraalisesti väärin. Lisäksi luulen että anarkistien henkilökohtaiset ongelmat ovat lähinnä periaatteellista sorttia. Luullakseni moni anarkisti haluaa nauttia yhteiskunnan eduista, mutta ei vaan halua tehdä mitään sen yhteiskunnan eteen (asevelvollisuus). Silloin suosittelisin anarkisteja perustamaan omia maanviljely yhteisöjään maaseudulle, joissa voisi olla mahdollista elää hyvin pitkälle irti ympäröivästä yhteiskunnasta (Jehovillakin on vapautus). Jos anarkistit tahtovat ajaa asioitaan nykyisen yhteisömme sisällä, heidän tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa yhteisömme sääntöjä. Anarkisteja voisi kehottaa toimimaan samaan tyyliin kun abortin ja homojen vastustajia. Eli abortin vastustajalle voisi sanoa, että älä tee aborttia. Homojen vastustajalle voisi sanoa, että älä harrasta homoseksiä. Anarkistille voisi sanoa, että älä jaa ihmisiä hierarkioihin. Luonnonsuojelijalle voisi sanoa, että älä tuhoa luontoa. Näyttäkää siis esimerkkiä, perustelkaa aatteitanne, mutta älkää pakottako muita toimimaan niin, kuin te uskotte, että on parasta.
Moi, en ole aiemmin ottanut osaa tähän keskusteluun ja muutenkaan jaksanut lukea foorumikeskusteluja, kun on ollut niin maailmassa oleva olo Kiakkovieraiden jälkeen. Pitkästä aikaa ihmettelen taas mitä ihmiset täällä keskustelevat.
Edellisen viestin kirjottajalla on aika puhdasoppisen liberaali maailmankuva. Sellainen, jossaa uskotaan markkinoiden pyhyyteen ja porvallirisen demokratian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Käsitys siitä, että on erilaisia aatteita (kapitalismi, sosialismi, anarkismi, fasismi), josta sitten valitaan mikä vaan kuulotaa juuri sellaiselta pseudodemokratialta, mitä kapitalismi ja parlamentarismi tarjoaa ihmisille. Ei mua kiinnosta joku aateshoppailu vaan miten toimia antiautoritäärisesti. Jos se, että mottaan jotain natsia naamaan tai pistän paskaksi pankin ikkunan on muiden vapauden rajottamista, on meillä lähtökohtaisesti aika erilainen käsitys "vapaudesta". Vapaushan on sellaista mitä kaikki haluavat, mutta jonka voi määritellä monella tavalla...
En tajua mitä tarkoitat tällä lauseella: "Mutta haluan väittää, että anarkismin edistäminen väkivalloin on moraalisesti väärin." Anarkistina pyrin minimoimaan väkivallan maailmasta, mutta se ei tarkoita että olisin pasifisti. Kyllä välillä voi käyttää väkivaltaa ja välillä se on ihan suotavaakin, jos ei halua antaa valtaa 2000-luvun hitlereille ja vihtorikosoloille.
On aika ohut käsitys yhteiskunnasta jos sen määrittelee tiukaksi paketiksi, mistä kaikki on nieltävä purematta. Mä haluan nauttia jostain yhteiskunnan eduista, haluan et ne ulotettais mua laajemman ihmisjoukon saataville (esim. paperittomat) ja osan taas haluan tuhota tai hylätä: armeija, poliisi, vankila, hullujenhuone, säilööottokeskukset - siis yleensäkin valtion kontrolli ja väkivaltakoneistot.
Kyl mä anarkistina pyrin ihan elämään niin kuin ihanneyhteiskunnassani ihmiset eläisivät. Se ei vain ole mahdollista niin kauan kuin on valtioita, jotka vartioivat kapitalismia ja tuhoavat ihmisten elämän ja luonnon. Käytännössä tästä seuraa se johtopäätös, että pyrin elämään anarkistisen/antiautoritäärisen etiikan mukaisesti nykyisen yhteiskunnan puitteissa ja vahvistamaan sen vapaudellisia piirteitä. Kun naapuri tarvitsee apua, tarjoan hänelle auttavan käteni. Viljelen osan ruoastani. Kun satun törmäämään armeijan tai poliisilaitoksen edustajiin käyn päälle sen ollessa mahdollista.
Ja ei, mua ei kiinnosta tippaakaan jonkun "homoudenvastustajan sananvapaus". Jos joku vastustaa jotain täysin luonnollista asiaa se on pahasti häiriintynyt, vaaraksi ympärillään oleville ihmisille ja vastuullinen yhteisö puuttuisi siihen eikä selittäisi että kaikilla on sananvapaus blaa blaa blaa. Se on kato niin, että suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita.