Quote by: mysterioNäin Kiakkovierasjuhlien "suoran vaikuttamisen" ohessa päätin ei-anarkistina tulla esittämään tämmöisen kysymyksen.
Menestyykö anarkismi huonosti (Suomen) nykypolitiikassa?
Miksi näin on?
Anarkisteilla on erittäin pitkä historiallinen kritiikki puoluepolitiikan suuntaan, koska se aina karkaa eliitin käsiin. Sen takia suuri osa anarkisteista ei kerta kaikkiaan kannata koko touhua sitten yhtään millään tavalla.
Sosiaalidemokraatit aikanaan petti vasemmistolaiset 1900-luvun alussa ja myöhempiä esimerkkejä on useita, mutta Vihreät on niistä tuoreehko, sekä Saksassa että Suomessa (ainakin) nämä puolueet aloittivat erittäin radikaaleja ja nyt ne ovat syvästi osa ongelmaa.
Monet anarkistit katsovat, ettei puoluepolitiikassa ole mitään saavutettavaa ja että on parempi keskittyä vaihtoehtojen rakentamiseen, ideologiakritiikkiin ja muuhun suoraan toimintaan.
Anarkisteilla on myös ollut erilaisia strategioita kuten anarkosyndikalismi, jossa koetetaan ottaa tilanne haltuun ammattiyhdistysten ja yleislakkojen kautta parlamentaarisen demokratian sijaan.
Loppuviimein voisi sanoa, että nykyinen demokraattinen aparaatti on niin rikki, että se nielaisee melkein minkä tahansa puolueen kiduksiinsa ja pilaa sen.
Näistä syistä johtuen anarkistit usein karttava puoluepolitiikka, mutta eivät läheskään aina. Nykyisissäkin valtapuolueissa on anarkisteja, mutta hieman kyllä ihmettelen, että miten pystyvät.
Toisinkin ajatellaan. Mutta varmaankaan ei montaa anarkistia löydy, jotka hirveän pitkälle luottavat puoluepolitiikkaan, vaikka siinä toimisivat. Nähdäkseni ainakin SKP:ssa ja IPU:ssa on anarkisteja - ja tietenkin Vasemmistoliitossa.
Onhan se selvää, että koko demokratia on vaan yksi tolkuttoman suuri kusetus, sen näkee heti kun katsoo selittelyjen sijaan lopputloksia. Tätäkin maata johdetaan yllättävän pienellä kannatuksella, mutta raha tekee sen mitä tekee. Eduskuntapaikka maksaa n. 30.000€ ja europarlamenttipaikka n. 100.000€. Mitä hemmetin demokratiaa se on?
Ei muuta kuin dollaridemokratiaa.
Monet hylkäävät koko systeemin ja tekevät jotain ihan muuta, kuten vaikka muuttavat toiselle puolelle maailmaa anarkokommuuniin. Tapoja on niin satoja.
Mielestäni anarkistien demokratian analyysi on täysin osuvaa. Sitä ei ole. Silti jotkut jaksavat kamppailla politiikassa kansanvaltaa kannattavissa puolueissa.
Suomessa erikoista on kommunistien ja anarkistien yhteistyö. Espanjassa, jossa on vahvempi anarkistinen perinne yhteistyötä ei tehdä ollenkaan anarkistien, fasistien ja kommunistien välillä, ehkä johtuen huonoista kokemuksista sisällissodan ajalta, jolloin muistaakseni kommunistit kääntyivät fasistien puolelle jossain vaiheessa sotaa.
Ehkä tuosta jotain alkua. ;-)