
kuitenkin keskustelu jätti hieman tyhjän olon, jääden vahinko kyllä melko yleiselle tasolle. vaikutelmani oli, että keskustelua liidanneet marxilaisittain orientoituneet henkilöt pyrkivät saattamaan keskustelua kohti makrotason näkökulmaa, kysymyksiä globaaleista rakenteista ja talouden laajamittaisesta uudelleenjärjestelystä, siinä missä varsinaiset anarkistit ja antiautoritaarit nostivat esille näkökantoja, joissa painottuivat yhteiskunnallisen liikehdinnän kokemuksellinen ja subjektiivinen puoli (esimerkiksi sen suhteen, miten ongelmallista on pyrkiä luomaan maailmanlaajuisia suoran demokratian malleja jos oma valkoisen keskiluokkaisen aktivistin arki pyörii orjuuden ansiosta: ja millaisia käytäntöjä ja ajatuksia tällainen riippuvuussuhde pääomaan synnyttää).
No olisiko tässä tarvetta jonkinlaiselle synteesille? Ts. ei me voida paeta kysymystä globaaleista rakenteista ja talouden laajamittaisista uudelleenjärjestelyistä toiminnan subjektiiviseen ja kokemukselliseen puoleen ja päinvastoin.
Yhtä lailla vaikka optimistisesti haluaisin ajatella ekassa postauksessa mainitun "järjen äänen tajuamisen" olevan ironiaa niin ei anarkisteille ole yhtään sen enempää Totuutta kuin kenelläkään muulla eikä anarkistien kanssa joistain asioista eri mieltä olevat ole järjettömiä.